Huh huh, enää viisi päivää Ypäjälle lähtöön. Tällä hetkellä on jo lista valmiina, mitä aion pakata mukaan Ypäjälle. Seuraavaksi olisi sitten enää vain tavaroiden pakkaus ja suunta kohti Ypäjää. Nyt kuitenkin pääsen kertomaan teille yllätyksen, joka minulle tänään tapahtui!
Osallistuin ensimmäistä kertaa yli vuoteen koulutunnille! Ratsunani minulla oli Nicolan Odi, joka onkin seikkaillut jo blogissa aiemminkin. Tunninpitäjänä oli Taru Keinänen, jonka talli siis on kyseessä. Saavuin tallille vasta kaksikymmentä minuuttia ennen tunnin alkua, koska aikatauluni petti, kun olin isäni kyydillä liikenteessä. Onneksi oli ihana Mea, joka haki Odin tavarat jo karsinan eteen valmiiksi! <3 kiitokset hänelle!
Päästiin kuitenkin todella nopealla yhteistyöllä jo viittä vaille kentälle! Ennen Tarun tuloa kävelin jonkin aikaa ympäri kenttää Odin kanssa ja taivuttelin sekä tein pohkeenväistöjä kumpaankin suuntaan. Verryttelin Odia siirtymisillä, kunnes Taru saapui ja käski aloittaa verryttelemisen ravissa. Tässä kohtaa pidensimme mun jalustimia kahdella reiällä. Hups!
Verryttelyssä tein kahdeksikkoa ja hain takaosaa tuntumalle. Odi oli alkuun tosi painava oikealle kädelle, mutta parani loppua kohden. Verryteltyämme jäätiin pääty-ympyrälle harjoitusravissa. Piti tarkkailla omaa istuntaa. Oli tosi vaikeaa istua satulassa, kun en saanut tukea jalustimista tai satulasta. Vatsalihakset siis joutuivat todellakin koetukselle! Tehtiin ravissa ihan töitä tahdin kanssa ja siinä, että pystyttiin itse rentoutumaan. Odi oli ihan hyvä, se asettui liikaa vasemmalle, eikä oikein halunnut suoristua enemmän oikealle. Tämän jälkeen tehtiin parit siirtymiset, jonka jälkeen kierreltiin koko kenttää ympäri tehden taas harjoitusravissa juttuja. Sitten käveltiin hetki ja annettiin hevosten puhaltaa.
Sitten otettiin uudestaan ohjat ja lähdettiin työstämään laukkaa. Odi oli tosi virkeä, mutta taipui taas liikaa vasemmalle eikä reagoinut oikealle ollenkaan. Rupesin sitten tekemään pääty-ympyrää taivuttaen ulospäin jolloin Odin oli pakko tulla reagoimaan oikeaan ohjaan paremmin. Odi parani tosi kivasti tämän tehtävän avulla! Sain laukassa sen todella kevyeksi edestä ja se reagoi mun pohkeeseen tai taivuttaviin apuihin hyvin! Tehtiin kokoamisia pääty-ympyrällä ja Odi kantoi itseään pari askelta kerrallaan todella hyvin.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tähänkin suuntaan Odi toimi tosi kivasti. Tässä sai tehdä paljon töitä ulkolavan kanssa ja sen suoruuden, ettei Odi puske sisälle tai ulos, vaan on pohkeiden ja ohjien välissä ja taipuu sisälle, eikä sisäpohjetta vasten. Treeniätreeniä vaan, kyllä se siitä! Tehtiin tähänkin suuntaan kokoamisia jonkin verran ja poika tuli tähän suuntaan huonommin, olihan se tietysti jo aika väsy! Sitten ravailtiin vielä jonkin aikaa ja Odi oli tosi kiva molempiin suuntiin! Se kantoi itseään tosi kivasti, vaikka välillä joutus muistuttamaan että pohkeesta kuuluu mennä myös eteen! :)
Kuvat ovat Mean ja Vivianin käsialaa, en tunnistanut kumpi on kumman mutta propsit heille siis!
Seuraavat poninäyttelyt ovat muuten Metsämäen raviradalla 20.8, esitän siellä ainakin Björknäss Jazzeten! Huippua päästä taas noin hienon ponin ohjaksiin!
Nähdään!
- Nora
