Mun ponirintamalle on tulossa sunnuntaina iso muutos.
Nimittäin, mulle muuttaa tänne Ypäjälle shetlanninponiori Nords Isak, eli Isak! Isak tulee Uudestakaupungista omistajaltaan mulle harrastuskaveriksi ja ehkä saataisiin poni raviradoille.
Isakista tulossa lisää, jahka saadaan poni paikanpäälle ja päästään aloittamaan kunnonkohotus ja ajo-opetuksen jatko!
perjantai 23. syyskuuta 2016
tiistai 9. elokuuta 2016
5. Kerta se on ensimmäinenkin!
Huh huh, enää viisi päivää Ypäjälle lähtöön. Tällä hetkellä on jo lista valmiina, mitä aion pakata mukaan Ypäjälle. Seuraavaksi olisi sitten enää vain tavaroiden pakkaus ja suunta kohti Ypäjää. Nyt kuitenkin pääsen kertomaan teille yllätyksen, joka minulle tänään tapahtui!
Osallistuin ensimmäistä kertaa yli vuoteen koulutunnille! Ratsunani minulla oli Nicolan Odi, joka onkin seikkaillut jo blogissa aiemminkin. Tunninpitäjänä oli Taru Keinänen, jonka talli siis on kyseessä. Saavuin tallille vasta kaksikymmentä minuuttia ennen tunnin alkua, koska aikatauluni petti, kun olin isäni kyydillä liikenteessä. Onneksi oli ihana Mea, joka haki Odin tavarat jo karsinan eteen valmiiksi! <3 kiitokset hänelle!
Päästiin kuitenkin todella nopealla yhteistyöllä jo viittä vaille kentälle! Ennen Tarun tuloa kävelin jonkin aikaa ympäri kenttää Odin kanssa ja taivuttelin sekä tein pohkeenväistöjä kumpaankin suuntaan. Verryttelin Odia siirtymisillä, kunnes Taru saapui ja käski aloittaa verryttelemisen ravissa. Tässä kohtaa pidensimme mun jalustimia kahdella reiällä. Hups!
Verryttelyssä tein kahdeksikkoa ja hain takaosaa tuntumalle. Odi oli alkuun tosi painava oikealle kädelle, mutta parani loppua kohden. Verryteltyämme jäätiin pääty-ympyrälle harjoitusravissa. Piti tarkkailla omaa istuntaa. Oli tosi vaikeaa istua satulassa, kun en saanut tukea jalustimista tai satulasta. Vatsalihakset siis joutuivat todellakin koetukselle! Tehtiin ravissa ihan töitä tahdin kanssa ja siinä, että pystyttiin itse rentoutumaan. Odi oli ihan hyvä, se asettui liikaa vasemmalle, eikä oikein halunnut suoristua enemmän oikealle. Tämän jälkeen tehtiin parit siirtymiset, jonka jälkeen kierreltiin koko kenttää ympäri tehden taas harjoitusravissa juttuja. Sitten käveltiin hetki ja annettiin hevosten puhaltaa.
Sitten otettiin uudestaan ohjat ja lähdettiin työstämään laukkaa. Odi oli tosi virkeä, mutta taipui taas liikaa vasemmalle eikä reagoinut oikealle ollenkaan. Rupesin sitten tekemään pääty-ympyrää taivuttaen ulospäin jolloin Odin oli pakko tulla reagoimaan oikeaan ohjaan paremmin. Odi parani tosi kivasti tämän tehtävän avulla! Sain laukassa sen todella kevyeksi edestä ja se reagoi mun pohkeeseen tai taivuttaviin apuihin hyvin! Tehtiin kokoamisia pääty-ympyrällä ja Odi kantoi itseään pari askelta kerrallaan todella hyvin.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tähänkin suuntaan Odi toimi tosi kivasti. Tässä sai tehdä paljon töitä ulkolavan kanssa ja sen suoruuden, ettei Odi puske sisälle tai ulos, vaan on pohkeiden ja ohjien välissä ja taipuu sisälle, eikä sisäpohjetta vasten. Treeniätreeniä vaan, kyllä se siitä! Tehtiin tähänkin suuntaan kokoamisia jonkin verran ja poika tuli tähän suuntaan huonommin, olihan se tietysti jo aika väsy! Sitten ravailtiin vielä jonkin aikaa ja Odi oli tosi kiva molempiin suuntiin! Se kantoi itseään tosi kivasti, vaikka välillä joutus muistuttamaan että pohkeesta kuuluu mennä myös eteen! :)
Kuvat ovat Mean ja Vivianin käsialaa, en tunnistanut kumpi on kumman mutta propsit heille siis!
Seuraavat poninäyttelyt ovat muuten Metsämäen raviradalla 20.8, esitän siellä ainakin Björknäss Jazzeten! Huippua päästä taas noin hienon ponin ohjaksiin!
Nähdään!
- Nora
keskiviikko 3. elokuuta 2016
4. Kiitos Ginny
Matkani Ginnyn kanssa on ohitse. Poni lähti uuteen kotiin heinäkuun alkupuolella, aikaisemmin mitä piti.
Kaikkea tuli tämän ponivarsan kanssa koettua. Sen kanssa aloitettiin ihan nollasta, esimerkkinä käytävällä kiinni seisominen. Opeteltiin kaikki perusasiat, erilaisten varusteiden kantamiset, ohjasajo, agility, hengailu, juoksuttaminen ja paljon muuta. Tehtiin kaikenlaista yhdessä.
Kaikkea tuli tämän ponivarsan kanssa koettua. Sen kanssa aloitettiin ihan nollasta, esimerkkinä käytävällä kiinni seisominen. Opeteltiin kaikki perusasiat, erilaisten varusteiden kantamiset, ohjasajo, agility, hengailu, juoksuttaminen ja paljon muuta. Tehtiin kaikenlaista yhdessä.
lokakuu 2015 |
kesäkuu 2015 |
kesäkuu 2015 |
kesäkuu 2015 halinalle <3 |
heinäkuu 2015 hampputukka <3 |
joulukuu 2015 |
marraskuu 2015 |
huhtikuu 2016 |
huhtikuu 2016 |
helmikuu 2016 |
tammikuu 2016 |
helmikuu 2016 Rotunäyttelyt, II-palkinto, 2/2 |
tammikuu 2016 ekaa kertaa sekki päässä! |
tammikuu 2016 rakkaus <3 |
kesäkuu 2016 |
kesäkuu 2016 |
kesäkuu 2016 |
Savijävi 15.5.2016 Rotunäyttelyt, I-palkinto, 2/2 |
Savijärvi 15.5.2016 Agilitydebyytti, sij. 2! |
Savijärvi 15.5.2016 |
Savijärvi 15.5.2016 niin kaunis <3 |
13.6.2015 Ponikarnevaali I-palk. luokkavoitto, champion varsa, paras nuori tamma, Best In Show III Meidän ekat rotunäyttelyt! |
heinäkuu 2016 Hengailua <3 |
heinäkuu 2016 Viimeisiä kuvia, ikävä mun Pepsodent-ponia <3 |
Kiitos Ginny.
torstai 14. heinäkuuta 2016
3. Postaushaaste Jalustin.net:iltä!
Teen nyt tämän kertaisen Jalustin.netin postaushaasteen. Ideana on jatkaa lausetta oman mielen mukaan. Muiden postauksia en ole edes lukenut, joten katsotaan millaisia muiden postaushaasteen tulos on sitten ollut!
Lempiaskellajini .... on ehdottomasti ravi! Se on itselleni haasteellisin askellaji, ja siinä on paljon kehitettävää.
Lähestyessäni estettä .... lasken yleensä askeleita ääneen. Se auttaa itseäni keskittymään ja näkemään paikkaa, tai valmistautumaan hieman paikanhakemiseen, jos askel ei sovikkaan!
Tallilla pelkään .... sitä, että yksinollessani loukkaan pahasti tai jollekkin hevoselle tapahtuu jotain.
Hevosmaailmassa en ymmärrä .... kateutta, tarvetta arvostella ja kiusata. Varsinkin nuorien ratsastajien piireissä.
Unelmieni hevonen .... olisi iso, monikäyttöinen puoliverinen. Tai jokapaikan shetlanninponi. Hevonen, joka olisi varma kaikessa, mitä sen kanssa tekisin. Sen kanssa voisi tehdä kaikkea erilaista, käydä normaalien juttujen lisäksi esim. kärryttelemässä, näyttelyissä ja sen sellaista. Sen tulisi olla helppo käsiteltävä ja mielellään ori, vaikka hassulta kuulostaakin.
En pidä hevosista, jotka .... eivät kunnioita ihmistä! Kamalinta lähteä tekemään sellaisen hevosen kanssa mitään, mikä ei kunnioita ihmisen omaa tilaa, käskyjä tai muutenkin on tyhmä.
Hevostenhoitaja .... on oma aloitteinen, ahkera, asiantunteva ja rauhallinen. Hänen tulee olla luotettava ja valmis tekemään töitä. Hevosenhoitajaan tulee pystyä luottamaan kalliskin hevonen tai vaikka pihankoristeena asusteleva poni.
Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä .... puen mahdollisesti sadevaatteet päälle ja ravikypärän päähän! Siinä kun ei ole samettia pinnassa!
Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muunmuassa .... taito kuunnella hevosta ja mennä sen ehdoilla. En jätä asioita puoliteihen vaan teen yhden asian aina loppuun asti.
Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin .... soitan tallinpitäjille. Kesäisin ei asia varmaan haittaisi, mutta talvella voi olla vähän toinen juttu!
Ratsastusleirit .... ovat minulle aivan uusi juttu, sillä en ole ikinä ollut ratsastusleirillä. Ehkä vielä jonain kesänä!
Leikkituntien idea ..... on pitää hauskaa, hevosetkin saavat vähän erilaista tekemistä kun uran kiertäminen samoilla tehtävillä päivästä toiseen.
Maastoilu on parhaimmillaan .... ystävien kanssa. Yksin lähteminen pitkälle reissulle on tylsää. Hauskinta on kun on parhaat kaverit mukana ja saa mennä lujaa tiellä yhdessä ja kuunnella kavioiden kopsetta! Kaikista parasta on kuitenkin metsässä käveleminen hevosten kanssa. Mieli lepää!
Aina, kun putoan .... ensimmäinen reaktioni on nauraminen! En tiedä mistä ihmeestä tämä tulee! Ehkä sanonnasta, "Mitä enemmän menee pieleen, hymyile sitä enemmän!"
Lempiaskellajini .... on ehdottomasti ravi! Se on itselleni haasteellisin askellaji, ja siinä on paljon kehitettävää.
Lähestyessäni estettä .... lasken yleensä askeleita ääneen. Se auttaa itseäni keskittymään ja näkemään paikkaa, tai valmistautumaan hieman paikanhakemiseen, jos askel ei sovikkaan!
Tallilla pelkään .... sitä, että yksinollessani loukkaan pahasti tai jollekkin hevoselle tapahtuu jotain.
Hevosmaailmassa en ymmärrä .... kateutta, tarvetta arvostella ja kiusata. Varsinkin nuorien ratsastajien piireissä.
Unelmieni hevonen .... olisi iso, monikäyttöinen puoliverinen. Tai jokapaikan shetlanninponi. Hevonen, joka olisi varma kaikessa, mitä sen kanssa tekisin. Sen kanssa voisi tehdä kaikkea erilaista, käydä normaalien juttujen lisäksi esim. kärryttelemässä, näyttelyissä ja sen sellaista. Sen tulisi olla helppo käsiteltävä ja mielellään ori, vaikka hassulta kuulostaakin.
En pidä hevosista, jotka .... eivät kunnioita ihmistä! Kamalinta lähteä tekemään sellaisen hevosen kanssa mitään, mikä ei kunnioita ihmisen omaa tilaa, käskyjä tai muutenkin on tyhmä.
Hevostenhoitaja .... on oma aloitteinen, ahkera, asiantunteva ja rauhallinen. Hänen tulee olla luotettava ja valmis tekemään töitä. Hevosenhoitajaan tulee pystyä luottamaan kalliskin hevonen tai vaikka pihankoristeena asusteleva poni.
Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä .... puen mahdollisesti sadevaatteet päälle ja ravikypärän päähän! Siinä kun ei ole samettia pinnassa!
Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muunmuassa .... taito kuunnella hevosta ja mennä sen ehdoilla. En jätä asioita puoliteihen vaan teen yhden asian aina loppuun asti.
Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin .... soitan tallinpitäjille. Kesäisin ei asia varmaan haittaisi, mutta talvella voi olla vähän toinen juttu!
Ratsastusleirit .... ovat minulle aivan uusi juttu, sillä en ole ikinä ollut ratsastusleirillä. Ehkä vielä jonain kesänä!
Leikkituntien idea ..... on pitää hauskaa, hevosetkin saavat vähän erilaista tekemistä kun uran kiertäminen samoilla tehtävillä päivästä toiseen.
Maastoilu on parhaimmillaan .... ystävien kanssa. Yksin lähteminen pitkälle reissulle on tylsää. Hauskinta on kun on parhaat kaverit mukana ja saa mennä lujaa tiellä yhdessä ja kuunnella kavioiden kopsetta! Kaikista parasta on kuitenkin metsässä käveleminen hevosten kanssa. Mieli lepää!
Aina, kun putoan .... ensimmäinen reaktioni on nauraminen! En tiedä mistä ihmeestä tämä tulee! Ehkä sanonnasta, "Mitä enemmän menee pieleen, hymyile sitä enemmän!"
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
2. Mietteitä Ypäjälle lähdöstä
Aion nyt kertoa tässä postauksessa mietteistäni Ypäjälle lähdöstä. Sain siis tiedon kesäkuun 16. päivä, että pääsen opiskelemaan Ypäjän Hevosopistolle. Pääsin opiskelemaan hakemalleni alalle, eli hevostenhoitajaksi.
Olen siis aikaisemmin käynyt Ypäjällä vain muutamia kertoja. Ensimmäinen kerta oli viimevuoden elokuussa, kun olimme talliporukan kanssa Kansainvälisissä Shetlanninponinäyttelyissä. Silloin kävinkin siellä kolmen päivän ajan. Seuraava kerta oli tämän vuoden huhtikuussa, kun oltiin Ponioripäivillä esittäytymässä meidän siitosorin ja sen jälkeläisten kanssa.
Ypäjästä olen saanut jo jonkinlaisen kuvan. Tiedän, ettei siitä tule ikinä olemaan kolmen vuoden heppaleiri. Se on koulunkäyntiä, siinä missä muutkin. Opiston tilat ovat mielestäni hienoja, sen verran mitä siis olen nähnyt.
Paljon olen kuullut ihmisten valituksia siitä, miten säännöt ovat tiukkoja ja että asuntolassa asuminen on hirveää. Itse onneksi tulen toimeen kaikkien kanssa, joten sopeutuminen pitäisi olla helppoa. Mielestäni on jokaisen opiskelijan oma asennekysymys, kuinka hankalaa siellä on asua.
Meille on muodostunut Whatsupp-sovellukseen oma ryhmä Ypäjään päässeille. Siellä meitä on jo nuorisoasteen koulutukseen päässeitä 49 kappaletta. Aika vähän, verrattuna siihen paljonko Ypäjälle pääsi tänä vuonna oppilaita sisään. Kaikki ihmiset ovat vaikuttaneet todella mukavilta ja saamme kaikki jännittää yhdessä koulun alkamista.
Muuttaminen kotoa pois jännittää todella paljon. Tietenkin tulen viikonloppuisin käymään kotona, mutta nyt se ei ole enää turvapaikkani kun asun kauempana. Meiltä Ypäjälle on matkaa noin 90 kilometriä. Joudun jättämään mulle tärkeät ihmiset tänne Turun seudulle, enkä näe ponejakaan enää niin usein kuin haluaisin. Elämäni siis muuttuu suuresti.
Kyllä tästä selvitään! Ja hei, enää 32 päivää muuttoon. Kauhea kun se tulee äkkiä.
Kirjoitellaan!
- Nora
Olen siis aikaisemmin käynyt Ypäjällä vain muutamia kertoja. Ensimmäinen kerta oli viimevuoden elokuussa, kun olimme talliporukan kanssa Kansainvälisissä Shetlanninponinäyttelyissä. Silloin kävinkin siellä kolmen päivän ajan. Seuraava kerta oli tämän vuoden huhtikuussa, kun oltiin Ponioripäivillä esittäytymässä meidän siitosorin ja sen jälkeläisten kanssa.
Ypäjästä olen saanut jo jonkinlaisen kuvan. Tiedän, ettei siitä tule ikinä olemaan kolmen vuoden heppaleiri. Se on koulunkäyntiä, siinä missä muutkin. Opiston tilat ovat mielestäni hienoja, sen verran mitä siis olen nähnyt.
Paljon olen kuullut ihmisten valituksia siitä, miten säännöt ovat tiukkoja ja että asuntolassa asuminen on hirveää. Itse onneksi tulen toimeen kaikkien kanssa, joten sopeutuminen pitäisi olla helppoa. Mielestäni on jokaisen opiskelijan oma asennekysymys, kuinka hankalaa siellä on asua.
Meille on muodostunut Whatsupp-sovellukseen oma ryhmä Ypäjään päässeille. Siellä meitä on jo nuorisoasteen koulutukseen päässeitä 49 kappaletta. Aika vähän, verrattuna siihen paljonko Ypäjälle pääsi tänä vuonna oppilaita sisään. Kaikki ihmiset ovat vaikuttaneet todella mukavilta ja saamme kaikki jännittää yhdessä koulun alkamista.
Muuttaminen kotoa pois jännittää todella paljon. Tietenkin tulen viikonloppuisin käymään kotona, mutta nyt se ei ole enää turvapaikkani kun asun kauempana. Meiltä Ypäjälle on matkaa noin 90 kilometriä. Joudun jättämään mulle tärkeät ihmiset tänne Turun seudulle, enkä näe ponejakaan enää niin usein kuin haluaisin. Elämäni siis muuttuu suuresti.
Kyllä tästä selvitään! Ja hei, enää 32 päivää muuttoon. Kauhea kun se tulee äkkiä.
Kirjoitellaan!
- Nora
maanantai 4. heinäkuuta 2016
1. Kaikki alusta
Päätin nyt aloittaa tämän blogin kirjoittamisen alusta ja siirtää luonnos-kansioon kaikki vanhat postaukset. Mun elämässä on tällä hetkellä tapahtunut niin paljon, hevospuolella kuten myös oman yksityiselämäni puolella.
Suurin muutos elämässäni taitaa olla opiskelupaikan saaminen Ypäjän Hevosopistolta. Sain siis opiskelupaikan hevostenhoitaja-linjalta. Koulu alkaa 15. elokuuta, eli muutoon enää 41 päivää! Kirjoitan Ypäjä-aiheisen postauksen teille lähipäivinä, jossa kerron ajatuksiani lähtemisestä Opistolle.
Toinen suuri muutos on Ginny. Poni on nyt myyty ja lähtee tämän kuun lopussa. Meidän tarinaan on mahtunut niin paljon ihania asioita, kuten myös niitä huonojakin muistoja. Onnekseni poni ei lähde kauas ja pääsen sitä luultavemmin näkemään näyttelyissä ja muutenkin! :)
Ginny keväällä c. minä |
Koeratsastus 17.5. c. Vilma Mannevuo |
Odi tammikuu 2016 c. Nicola Hall |
vasemmalla Peppi ja oikealla Linda. Kuvassa formulamme Hekita c. Nea Sepponen |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)